Perhosia

Perhoset ovat minulle olleet yksi kaikkein haastavimmista kuvauskohteista koko sen ajan mitä olen makrokuvausta harrastanut. Ne ovat niin säikkyjä ja nopeita että niistä on todella hankalaa saada kuvia. Joka kesä kuitenkin muutama kuva onnistuu. Tässä pari tältä kesältä:

Helmihopeatäplä

Pikkuiltayökkösen toukka

Lauhahiipijä

Niittysinisiipi

Tesmaperhonen

Kangasperhonen

Viimeisin näistä kuvista eli siis kangasperhosen kuva on otettu ns. pokkarikameralla. Joskus kun isoa järkkäriä on hankalaa kantaa mukana, on minulla usein taskussa erittäin hyväksi havaitsemani Olympus SZ-14 pokkarikamera. Siinä on monenlaisia erilaisia toimintoja, joista omia suosikkejani ovat ns. taidesuotimet kuten pop-taide ja neulanreikä ja tietysti supermakro-toiminto. 

Yllättävän vähän on tänä kesänä näkynyt perhosen toukkia vaikka itse perhosia on ollut paljon. Vaikka perhosia onkin ollut paljon, jostain syystä ne vaan kerta kaikkiaan inhoavat minua ja kameraani ja aina meidät nähdessään liihottelevat pakoon. Se on tietysti yksi kiinteän polttovälin makro-objektiivin ongelma, pitäisi päästä lähelle mutta zoomata ei voi. Sitten kun pusikossa yrittää hiljaa kuin norsu lähestyä säikkyä perhosta on lopputulos arvattavissa. 

Tokihan hyviä lähikuvia perhosista saa myös ns. tavallisilla zoom-objektiiveilla. Perhoset ovat yleensä sen verran kookkaita että makroa ei aina välttämättä tarvitsisi.