Kiemuroita

Luonnossa liikkuessa, ja varsinkin jos oikein pysähtyy tarkkaan katsomaan, voi nähdä mielenkiintoisia ja kauniita kaaria ja kiemuroita. Tässä muutama minun löytämäni esimerkki:

Nämä kolme ensimmäistä olivat puiden lehtien seassa sattumalta huomaamiani hiukan erikoisia kaarimuotoja. Seuraavat ovat ilmeisesti jonkinlaisen kukan nuppuja. 

Pilvisellä säällä ulkona kuvatessa kuviin tulee mielestäni todella kauniit värit kunhan vaan pitää aukon tarpeeksi suurena, minulla se on suurin mitä omasta objektiivistani löytyy eli 2.0. Toki käytän muitakin arvoja, mutta tuo on varmaankin se eniten käyttämäni. Se tietenkin auttaa myös siihen että kuvaan lähestulkoon kaiken, ainakin n. 99% kuvistani käsivaralta eli ilman jalustaa. Makroja kuvatessa tärähdysvaara on suuri joten auttaa todella kun on valovoimainen objektiivi. 

Perhosia

Perhoset ovat minulle olleet yksi kaikkein haastavimmista kuvauskohteista koko sen ajan mitä olen makrokuvausta harrastanut. Ne ovat niin säikkyjä ja nopeita että niistä on todella hankalaa saada kuvia. Joka kesä kuitenkin muutama kuva onnistuu. Tässä pari tältä kesältä:

Helmihopeatäplä

Pikkuiltayökkösen toukka

Lauhahiipijä

Niittysinisiipi

Tesmaperhonen

Kangasperhonen

Viimeisin näistä kuvista eli siis kangasperhosen kuva on otettu ns. pokkarikameralla. Joskus kun isoa järkkäriä on hankalaa kantaa mukana, on minulla usein taskussa erittäin hyväksi havaitsemani Olympus SZ-14 pokkarikamera. Siinä on monenlaisia erilaisia toimintoja, joista omia suosikkejani ovat ns. taidesuotimet kuten pop-taide ja neulanreikä ja tietysti supermakro-toiminto. 

Yllättävän vähän on tänä kesänä näkynyt perhosen toukkia vaikka itse perhosia on ollut paljon. Vaikka perhosia onkin ollut paljon, jostain syystä ne vaan kerta kaikkiaan inhoavat minua ja kameraani ja aina meidät nähdessään liihottelevat pakoon. Se on tietysti yksi kiinteän polttovälin makro-objektiivin ongelma, pitäisi päästä lähelle mutta zoomata ei voi. Sitten kun pusikossa yrittää hiljaa kuin norsu lähestyä säikkyä perhosta on lopputulos arvattavissa. 

Tokihan hyviä lähikuvia perhosista saa myös ns. tavallisilla zoom-objektiiveilla. Perhoset ovat yleensä sen verran kookkaita että makroa ei aina välttämättä tarvitsisi. 

Hämä-hämä-häkki

Tällä kertaa ajattelin laittaa tänne muutaman kuvan hämähäkeistä. Olen yrittänyt tunnistaa näitä, mutta se on osoittautunut yllättävän vaikeaksi.

Kurkkuhämähäkki

Ristihämähäkki

Tämä ruskea kaveri oli aika iso ja piileskeli terassin rappusten kaiteen alla varjossa. Kun yritin löytää netistä nimiä näille kuvaamilleni hämähäkeille, silmiini osui tällainen uutinen iltasanomista, linkki tässä. Nyt sitten viime yö meni hyvin pitkälti miettiessä että entä jos tämä olikin tuollainen palloristihämähäkki ja jos se on livahtanut meille sisälle vaikkapa koiran turkissa... 

Tätä hämähäkkiä en tunnistanut, mutta kaunis kuvattava se oli. Ja sen verkkoon tarttuneista sahanpuruista tuli tähän kuvaan mielestäni aika kiva lisä. 

Hämähäkinverkko on mielenkiintoinen, mutta mielestäni erittäin hankala kuvattava. Yllä olevasta kuvasta sen voi huomata vasemmasta yläkulmasta, tosin oikeasti tätä kuvaa ottaessa yritin saada kuvaan nuo kauniit ruskeat kukkaset ja vasta tietokoneen näytöltä huomasin tuon hämähäkinverkon. Kuvankäsittelyllä ja rajaamalla kuvaa siitä saisi varmasti ihan kohtalaisen näyttävän, mutta kuten olen maininnut, tässä blogissa käytän vain täysin käsittelemättömiä ja rajaamattomia kuvia.

Tässä kuvassa taas sadepisarat ovat tarttuneet hämähäkin verkkoon ja ne näyttävät melko erikoisilta "leijuessaan ilmassa". Tämänkin kuvan olisi voinut yrittää ottaa vieläkin lähempää, vaikka siten että kuvassa olisi ollut vain muutama leijaileva pisara. Ehkä sitten ensi kerralla. 

Tämä, miltei kullan värinen kaunotar taas kiipeili tyttäreni lastenrattaissa eräällä metsälenkillämme. En valitettavasti löytänyt tällekään nimeä.

Tuohinopsajalka syö paarmapaistia

Tässä viimeisessä kuvassa on käynnissä hämähäkin lounashetki. Lounaaksi oli tällä kertaa ilmeisesti paarmaa. Nämä paarmat ovat sellaisia pitkulaisia ja purevat todella hanakasti myös vaatteiden läpi joten olin ihan kohtalaisen iloinen nähdessäni että hämähäkki oli tullut apuun taistelussa näitä vastaan. Itse kuvasta sen verran että se on hieman epätarkka, mutta valitsin tämän muutaman ottamani kuvan joukosta siksi koska tässä kuvassa paarman silmä näyttää aika mielettömältä. 

Mustavalkoista

Toisinaan on mukava kuvata myös makrokuvia mustavalkoisina. Itse pidän nimenomaan mustavalkoisena kuvaamisesta, tarkoitan siis sitä että asettaa kameran valikosta kuvan asetukseksi mustavalkoinen. Toki nykyään on helppo muuntaa värikuvatkin mustavalkoisiksi tietokoneella jälkeenpäin, mutta minä olen kuvatessani huomannut että mustavalkokuvia ottaessa täytyy ajatella sitä otettavaa kuvaa aivan eri tavalla kuin värikuvia ottaessa. Tätä on vähän vaikeaa selittää. 

Kärpänen

Eri väreillä ja niiden voimakkuuksilla on kuvaan helppo luoda haluamansa tunnelma. Esimerkkinä vaikkapa ihan reippaastikin ylivalottunut, pehmeähkö pastellisävyinen kuva kukkasesta ja sama kukkanen hieman alivalottuneena voimakkaissa, jopa vähän tummissa väreissä. Lopputulos: toisistaan tunnelmaltaan täysin poikkeavat kuvat samasta kohteesta. Tästähän voisi tehdä vaikka joku päivä esimerkkikirjoituksen kuvineen tähänkin blogiin. No, jokatapauksessa mustavalkokuvauksessa pelataan värien sijasta valolla ja varjolla sekä harmaan eri sävyillä. 

Lupiinin siemenkotia

Harmaankin sävyt voivat olla ns. raikkaita ja korostaa haluttuja kuvan ominaisuuksia kauniisti. Monesti mustavalkokuvauksen ongelmana minulle ovat ns. tunkkaiset tai latteat harmaasävyt. Ne tekevät kauniistakin kuvasta tylsän. Siksi ainakin minulle on tarkeää jo kuvaustilanteessa osata miettiä näitä sävyasioita. 

Leskenlehden siemenet

Minulle on tärkeämpää kuvasta välittyvä tunnelma ja kauneus kuin kuvan tekninen täydellisyys. Tarkoitan tällä nyt esimerkiksi tätä yllä olevaa kuvaa. Siinä leskenlehden kukka tai siemenet ovat aika lailla puhki palaneet ylivalotuksen vuoksi, mutta minun mielestäni tumma tausta ja kirkas valkoinen "kukka" tekevät tästä kuvasta kauniin. 

Lauhahiipijä

Tässä yllä olevassa kuvassa taas on mielestäni hyvä esimerkki niistä latteista harmaan sävyistä. Heinänkorsissa ja taustassa on juuri sellaisia sävyjä. Tässä se ei kuitenkaan haittaa aivan niin paljon koska itse kohde eli perhonen on onnistunut ihan kohtalaisesti. 

Metsämansikan kukka

Kylläpä tällä kertaa tuli höpistyä aika lailla. Pointtina kuitenkin tässä oli siis se että makrokuvaustakin kannattaa ehdottomasti kokeilla mustavalkoisena. Minusta ainakin se on mukavaa vaihtelua "normaaliin" kuvaamiseen ja joskus sitä yllättyy itsekin kun muistikortilta paljastuu kivoja ja tunnelmallisia mustavalkokuvia. Kuvien alta löytyy niissä esiintyvien kasvien ja ötököiden nimet. 

Kimalaiskuoriainen

Tänä kesänä minua on ihmetyttänyt ja ihastuttanut ötökkä nimeltään Kimalaiskuoriainen (Trichius fasciatus). Se on jollakin tavalla erittäin outo ja samaan aikaan melko tutun oloinen, joten veikkaan että olen nähnyt sen joskus aiemminkin, tosin siitä täytyy olla jo vuosia. Viime kesänä en tätä ötökkää nähnyt kertaakaan ja sitä edeltävät muutamat vuodet vietin ulkomailla sen verran etelämmässä ettei näitä siellä asti pitäisi esiintyä.

Yllä olevasta kuvasta voi tarkasti katsomalla huomata että paikoin näitä on tänä kesänä ollut useampikin kappale yhden kukan kimpussa. Tässä linkki wikipedian sivulle josta löytyy vähän enemmän tietoa tästä öttiäisestä.

Täytyy myöntää että tämä on varsin hauskan näköinen tapaus, varmaan suurin syy siihen on sen karvainen ja pörröinen olemus. Minulla on aina ollut vähän hankala suhde kovakuoriaisiin, en tiedä miksi, mutta tämä ei aiheuta minussa aivan niin voimakkaita kauhunväristyksiä kuin vaikkapa jotkut muut enemmän torakoita muistuttavat kovakuoriaiset. 

Tässä viimeisessä kuvassa on tämä Kimalaiskuoriainen joko todella todella väsynyt tai sitten ehkä sen matka on päättynyt tähän lupiininkukkaseen. Tätäkään ötökkää en olisi huomannut ilman makro-objektiiviäni. Olin itseasiassa kuvaamassa sateen jälkeen lupiinin kukkasiin kertyneitä sadepisaroita kun katsoessani kameran linssin läpi huomasin että siellä kukkasten ja pisaroiden joukossa lymyilee jotain muutakin mielenkiintoista. Taas kerran yksi syy siihen miksi pidän niin kovasti makrokuvaamisesta. 

Karhunputki tai ukonputki

Taidan aloittaa tämän blogin kevyesti vain muutamalla kuvalla ja tekstinkin määrän yritän pitää minimissä. Olen tuolla lähimetsikössä ja luontopoluilla liikkuessani tänä kesänä kiinnittänyt huomioni yhä vain suuremmaksi karvavaan putkikasviin jonka luulen olevan joko karhunputki tai ukonputki. Toivottavasti ei kuitenkaan jättiukonputki. Toisinaan olen myös kuvannut sitä ohimennen ja tässä muutama kuva sen eri vaiheista:

Yllä olevassa kuvassa ko. kasvi on vielä vauva-vaiheessaan. Minusta tämä on yksi erikoisimmista kasveista joita olen lähiaikoina kuvannut. Näyttää melkein kuin se kuoriutuisi munasta :)

Kukinto tällä kasvilla on todella suuri ja näyttävä. Makro-objektiivilla kuvaamisessa pidän juuri tästä kapeasta syväterävyysalueesta jonka johdosta kuviin saa helposti tämäntyyppisen unenomaisen tunnelman. Jostain syystä tässä kuvassa on mielestäni jopa hiukan talvinen tunnelma. 

Tässä viimeisessä kuvassa kasvi on jo elämänsä ehtoopuolella, mutta mielestäni silti mielenkiintoinen ja kaunis kuvattava. Monet jo kuolleet ja käpristyneet lehdet ja kukat ovat läheltä katsottuna yllättävän kauniita kuvattavia. Itse jo sen takia vähän odotan syksyä ja syksyn lehtiä. 

Nämä kolme kuvaa, niinkuin varmasti suurin osa tässä blogissa eteen tulevista kuvista on kuvattu Canon EOS 500D kameralla ja Tamron SP 60mm macro-objektiivilla. 

Mainittakoon vielä että sen lisäksi etten ole valokuvaaja en ole myöskään hortonomi tms, eli näihin minun kasvien, eläinten tai ötököiden nimeämisiin voi suhtautua tilanteen vaatimalla varauksella :)